Riikinkukkokassi - Peacock bag

Kansalaisopiston tilkkutyökurssin kassiosuudessa tein olkalaukun viime kesänä kirpparilta löytämästäni riikinkukkokankaasta. Toisella puolella on riikinkukon pää ja toisella pyrstö. Kaavan kassiin löysin opettajan japanilaisesta kassikirjasta, mutten halunnut kassiin samanlaisia sankoja kuin mallissa, vaan kehittelin olkahihnan vetoketjun avulla. Koska laukku jäi kovin avonaiseksi yläreunastaan, ompelin sisälle vetoketjutaskun turvaksi arvotavaroille. Toisella sivulla on pari avolokeroa kännykälle ja muille pikkutavaroille, joiden en halua hukkuvan kassin pohjalle. Pohjalevyn tein tukevasta pahvista ompelemalla sen vuorikankaiseen pussiin.



 Koetin saada kassista tukevan kiinnittämällä tukivanun applikaatioharsolla kankaaseen, ja saumoihin tein käyttämättä jääneestä neonkeltaisesta anorakinnyöristä ja kultakuvioidusta kankaasta tereet. En ole oikein tyytyväinen tuohon lerpsuun yläreunaan. Ehkä laitan siihen kuitenkin vielä vetskarikaitaleen 'kanneksi', katsotaan nyt.

Tereen tekemisestä sattui silmiin - kassin jo valmistuttua - vinkki, että tekemisessä voisi käyttää apuna applikaatioharsoa, niin siitä saisi vähän jämäkämmän. Minulla se jäi ponnisteluista huolimatta melko pehmeäksi. Käytin ommellessa vetoketjupaininjalkaa, jotta pääsin mahdollisimman lähelle nyöriä. Kurssilla joku teki tereen laittamalla sisään pyöreä kuminauhaa, mistä tuli napakka lopputulos, mutta miten sille kuminauhalle mahtaa käydä ajan oloon, kun se haurastuu. Moppilankaakin voisi kokeilla, sitä minullakin olisi ollut, mutta laiskuuttani en jaksanut lähteä sitä penkomaan ulkovarastosta kangaspuiden kätköistä...

========================================================================

At the quilting lessons that I've been participating during this autumn I sewed a peacock bag from an old curtain fabric I found at flea market last summer. Pattern was taken from a Japanese quilt bag book that the teacher brought with her. I changed the handle, and made mine with an old zipper. I'm still wondering if I ought to make it more closed and sew a zipper also to the opening, since it is not as sturdy I would like it to be. The piping in the bag is also self-made but rather soft. Afterwards I read somewhere that Fast-2-Fuse or corresponding fusing materials could be used when preparing piping to make it stiffer, have to try that the next time.

========================================================================

Päivi tuli eilen pitkästä aikaa askartelemaan, treffit olivat siirtyneet jo kolme kertaa, joten nyt edes Siipan flunssa ei saanut häntä pysymään loitolla. Neuvoin hänelle kierrätyskorin tekoa, ja pizzalaatikot saivat uuden muodon:



Dr Oetker ja Grandiosa voivat näyttää siis tältäkin.  Tosin ensin mainittua en suosittele, koska minulla oli vähän vaikeuksia saada nuo yläreunan taitteet siistiksi, kun pahvi murtui. Vähemmän risainen reuna syntyi, kun käänsin nurjan puolen ulospäin, eli päinvastoin kuin Grandiosassa. Aion vielä kokeilla, mitä tapahtuu, jos yritän maalata korin askartelumaalilla...

====================================================================

Yesterday evening we crated some recycled pizza carton baskets with my friend.

====================================================================

Oletteko nähneet tällaista joulukorttia, sain sen eilen Päiviltä? Todella hyvä idea, muistan nähneeni aiemmin joillakin messuilla. Koko hoito on pakattu muoviin, ja takapuolella on tuo osoitelappu, joten homman voi pistää postiin sellaisenaan. Koristeen osat on stanssattu ohuesta puuviilusta, mukana on kokoamisohje ja ripustusnarukin. Kokoaminen on helppoa, osat vain pujotetaan limittäin.



Heti tietysti iski mieleen, voisiko tuon jotenkin saada aikaan kankaasta...

=============================================================

Päivi brought me this Christmas card yesterday. A really good idea: parts of the decoration are made of thin wood and it is easy to assemble. You send it as a card and recipient gets a permanent Christmas memory. I wonder if it could be done from fabric...

Käsintikkauksen ja applikoinnin virtuoosi - Thimblelady

Lisäsin linkkeihin Australiassa vaikuttavan Thimbleladyn, joka on varsinainen käsintikkauksen ja aplikoinnin virtuoosi. Hän on nimeltään Liuxin Newman ja hän perusti hiljattain verkkokaupankin. Tuolla hänen sivuillaan on muutama video, joiden avulla voi tutustua hänen tikkaustekniikkaansa. Hän on kehittänyt omat sormustinmallit sekä sormea että peukaloa varten. Sormeen tarkoitettu sormustin on sylinterin muotoinen, eli sormenpää jää vapaaksi, ja peukalosormustin on vielä kapeampi rengas, joten peukalonpää jää pitkälti vapaaksi. Sormeen tarkoitetussa sormustimessa on syvennyksiä vain kapealla alueella. Olen haaveillut itselleni noita sormustimia, mutta ne ovat varsin hintavia, joten toistaiseksi vain haaveilen edelleen...

Liuxinilla on omat tikkausneulatkin, jotka on valmistettu samasta teräksestä, jota käytetään esim. leikkaussalineuloissa.

Merkittävin asia Newmanin tekniikassa on mielestäni se, että hän pitää työn hyvin löysällä tikkauskehyksessä. Aplikoinnissa hän on mestari aplikoimaan ihan nuppineulan pään kokoisia ympyröitäkin.

Käytän itse Cloverin puoliavointa sormustinta, joka löytyy esim. Tilkkutexin valikoimista. Sen ainoa huono puoli on, että kun sormi vähän hikoaa, niin sormustin värjää sormea. Peukaloa varten olen ostanut ihan tavallisen sormustimen, mutta se taito on vielä opettelematta. Taitavimmat tikkaajathan käyttävät tikatessaan tilanteen mukaan joko peukaloa tai etu/keskisormea. Silloin ei työtä tarvitse käännellä niin paljon, tai jos tikkaa isoissa puissa, ei tarvitse siirtyä puolelta toiselle, kun voi tikata vuoroin itseensä päin ja vuoroin itsestään poispäin.

Kummassa sormessa sinä muuten pidät sormustinta: etu- vai keskisormessa?

Juhannusta Saimaalla ja Puulalla

Juhannuksen ohjelmaan kuuluivat tänä vuonna käynnit kahden vesistön rannalla. Lähdimme miehen kanssa matkaan jo keskiviikkona, ja suunnistimme veljeni luokse Hirvensalmelle, josta käsin tein etätöitä torstaina. Sieltä matkasimme illansuussa Puumalaan yllättämään ystävätärtäni 50-vuotissynttäribileisiin, jotka hänen miehensä järjesti yllätysjuhlina vähän jälkikäteen, varsinainen merkkipäivä oli toukokuussa päivää ennen omaani. JA yllättynyt ystävätär tosiaan oli, kun saapui mökille silmät sidottuina toteamaan, että vieraita ja juhannuksen viettäjiä olikin paikalla luulemansa yhden tutun pariskunnan sijasta/lisäksi parikymmentä muutakin juhlijaa. Salaisuus oli säilynyt loppuun asti, eli hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä mökillä odotti. Miehellä oli kyllä ollut kova homma varsinkin loppuvaiheessa selitellä, minkä vuoksi hänen ehtimiseen ja päiväkäusia piti rehkiä mökillä ennen lomaa...

Kesäisessä yössä ajelimme Puumalasta takaisin Hirvensalmelle ja aattona siirryimme sitten Puulaveden rannalle Koveron saareen juhannuksen viettoon. Hiukan oli haikeaakin, kun olimme ensimmäistä juhannusta liikkeellä ilman ainoaakaan jälkikasvun edustajaa: nuorimmainen 16 veekin jäi kotiin tai kavereilleen, kun ei keskiviikkona vielä voinut lähteä mukaamme, ja itse halusimme pois torstain ruuhkista. Nyyh, niin se aika rientää...

Aattona sade ei vaivannut, lauantainakaan se ei pahemmin haitannut, ja illansuussa se lakkasi kokonaan. Ja sunnuntai oli jo upea muistutus siitä, mitä Suomen suvi ja juhannus voi olla parhaimmillaan.

Juhannuksen menu oli hyvin kalapitoinen: evääksi veli oli tilannut meitä tuomaan mukanamme Norjan lohta, kun Ahti ei oikein ollut ollut anteliaalla päällä. Kun torstaina pääsimme perille, tilanne oli kuitenkin jo korjaantunut ja veli savusti evääksi kolmikiloisen järvitaimenen. Lohikin tuli toki syötyä, paistoimme sitä lauantaina muurinpohjapannulla. Oman lisänsä kalavalikoimaan toi isän tuoma lahnatahna leivän päälle levitettynä, ja veljen verkoista noutamat pulleat, mätimahaiset ahvenet, jotka savustimme lauantaina. Ja siikakin oli verkkoon uinut, sitä sitten nautimme graavattuna ruisleivän päällä. Vasta sunnuntaina nautimme ne pakolliset nuotiolla grillatut makkarat .

Lauantaina kun muutkin häipyivät tahoilleen - mies ongelle, veli verkoille - nappasin kameran ja lähdin vaeltamaan niemen rantaa. Vaeltaessa tuli vastaan kaikenlaista kivaa:

Raaka mustikka



Puolukan kukat



 Punäjäkälä



Jäkäläpallerot



Kukka, jonka nimi on vielä selvittämättä. Olisiko jokin kämmekkä?



Kukkiva rahkasammal



Oravanmarja



Vanamon nuput



Perhonen (vähän epäterävä kuva)



Luontoretkeni loppu oli vähän nolo: takaisinpäin tullessani huomasin aikani tarvottuani, että olin eksyksissä! Olin kyllä niemen rannassa, mutta yhtäkkiä tajusin. että tuuli kävi tasan päinvastaisesta suunnasta kuin aiemmin, ja mökkiä ei vain ilmestynyt näkyviin ja järvikin näytti päättyvän lahdenpohjukkaan. Onneksi oli kännykkä taskussa ja puhelimessa mies sitten opasti takaisin oikeille raiteille. Tuli todistettua se, että eksyksissä alkaa kulkea ympyrää: niin minäkin olin lähestulkoon tehnyt ja päätynyt niemen vastakkaiselle rannalle. Olin onneksi niemen kapeimmassa kohdassa, joten pääsin takaisin toiselle rannalle helposti - ja aloitin paluumatkan uudelleen. Sen verran hiki siinä tarpoessa tuli, että talviturkki lähti mökille päästyä ihan ilman lämmitettyä saunaakin. Kun valittelin 14-asteisen veden kylmyyttä, veli todisti, ettei se kylmää voi olla jos ilma on vain 9-asteista .

Sunnuntaina koitti sitten kotiinlähdön aika, kesäloma kun alkaa vasta kahden ja puolen viikon kuluttua.

Göteborgin NQT

Aika menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kaikkea ei tahdo ehtiä raportoidakaan. Olin 22. -24.5.2009 Göteborgissa - pakomatkalla! En halunnut juhlistaa viisikymppisiäni, joten karkasin entisen työkaverini luo Götebogiin ja sain siten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lensin sinne perjantai-iltana, ja lauantain vietin NQT:ssä. Aamulla kiersin ensin Folkets Husissa katsomassa näyttelyt, kuuntelemassa Maija Brummern luennon ja vähän shoppailemassakin. Kerään itselleni pitkästä aikaa vähän uusia kankaita, lähinnä neutraaleja sävyjä, joista aikeena on toteuttaa Alex Andersonin "Neutral Essentials"-kirjan opeilla neutraalin värinen tilkkutyö.

Puolilta päivin suunnistin katselemaan Röhsska Museumiin kutsunäyttelyä, sieltä kävelin Patch-nimiseen pikkuliikkeeseen, josta ostin mm. sprayliiman tosi edullisesti - ja tarttuihan sieltäkin toki mukaan muutama kangas, kun alennustakin oli luvassa 10-20% . Paluumatkalla poikkesin vielä katsomaan mitä Lapphexorna-kilta oli laittanut näytteille Allégårdeniin. Eniten ja pisimpään ihailin Åsa Wettren yksityisen kokoelman vanhoja töitä, joissa tilkkuilun alkuperäinen idea oli esillä parhaimmillaan. Ihania olivat myös vanhat nukensänkyjen miniatyyripeitteet.



Ja aivan uskomaton tämä minikokoinen tikkauskehyskin:



Pitkään hypistelin hänen kokoamaansa kirjaa vanhoista ruotsalaisista tilkkutöistä, mutta lopulta päätin odottaa, että joku toivon mukaan kokoaa vastaavan opuksen suomalaisista tilkkutöistä.

Tässä yksi normaalikokoisista vanhoista töistä. Se on koottu villakangastilkuista, joihin jokaiseen on käsin kirjottu jokin kuvio tai nimi:

 

Yksityiskohtia:



Teekupillisen jälkeen olikin aika kiiruhtaa takaisin Folkets Husetiin kuuntelemaan päivän toinen luento, minkä jälkeen tein vielä pikaisen kierroksen "tilkkukauppakaduilla" ennen poislähtöä.

Suunnitelmissa oli käydä sunnuntaina Donsöllä katsomassa siellä ollut näyttely, mutta aamu valkeni niin viileänä ja epävakaisena, että jätimme saaristoretken tekemättä. Tilkkupainotteinen lauantai antoi kylliksi virikkeitä ja inspiraation aineksia, ja valokuvin tallentui lukemattomia töitä myöhempääkin tarkastelua ja opiskelua varten.

Ensimmäinen tilkkutyöni - My very first quilt

Ensimmäinen tilkkutyöni oli sängynpeite, jonka tein vanhaan sivustavedettävään sänkyyn. Nuorin lapsistamme sain sen nukuttavakseen pinnasängyn jälkeen, ja sängyllä oli - ja on edelleen - minulle kovasti tunnearvoa, koska nukuin siinä itse pienenä olkipatjalla kesämökillämme kahden veljeni kanssa. Kunnostin sängynkin itse poistamalla siitä ensin maalin ja hiomalla sen. Lopuksi maalasin sen keltaiseksi. Sänkyyn kuului mielestäni tilkkupeite, ja niinpä päätin syksyn tultua mennä kansalaisopiston tilkkutyökurssille - joskus 90-luvun lopulla, tarkkaa vuotta en nyt saa mieleeni.

Kirjastosta löysin ruotsinkielisen kirjan, jossa oli sekä tilkkutöitä että virkattuja kodintekstiilejä. Tuosta kirjasta ihastuin malliin "Matka maailman ympäri" ja siitä tuli siis ensimmäinen tilkkutyöni.



Peitto on koottu kaitaleyhdistelmistä, joihin kuhunkin yhdistettiin kolme eri väriä, ja niistä sitten leikattiin valmiin neliön levyisiä suikaleita (plus saumavarat tietysti), jotka taas yhdistettiin toisiinsa. Eli jokaista neliötä ei ole leikattu erillisenä tilkkuna.

Koska kyseessä on ihka ensimmäinen työ, en tuolloin osannut miettiä väriopin sääntöjä enkä muitakaan tilkkuilun "hienouksia": valitsin kankaat sen perusteella, mikä miellytti silmää - keltainen tuli sängyn väristä. Tietämättömänä valitsin siis mukaan nuo vastavärit, jotka mielestäni toimivat hyvin yhdessä. Olen peitosta tosi ylpeä edelleenkin, mielestäni se on yksi parhaista tilkkutöistäni.

Kuukauden blokkityö, helmikuu

Aloitin tammikuussa kuukauden blokkityön amerikkalaiselta sivustolta The Quilt Show. Tammikuun sainkin vielä kokoon tammikuun aikana, mutta sen jälkeen työ on saanut väistyä muiden projektien tieltä. Tänään kaivoin sen esiin jatkaakseni sitä viimeinkin. Tältä näyttää paper piecing-tekniikalla toteutettu tammikuun osuus:



Opin aika monta uutta asiaa paperin avulla ompelusta, vaikka olen sitä aikaisemminkin kokeillut. Ohjeissa suositeltiin käyttämään hyvin lyhyttä tikkiä eli n. 20 pistoa tuumalle, jotta paperin poisrepiminen sujuu helposti, eikä ommel kärsi. Ja paperi irtosi kyllä todella helposti! Opin myöskin sen, että ohjeissa oleva kankaan valtava menekki selittyy osin sillä, että hukkapalat ovat suurempia kuin tilkkutyöhön jäävät tilkut. Esim. vaaleanpunaisia tähtisakaroita varten leikattiin suorakaiteet, joista yli jäi varmaan kaksi kertaa niin suuri tilkku kuin mitä tuo itse sakara on. Taitaa olla sitä uurpiirteistä amerikkalaista tyyliä. Kolmas havainto ei ollut uusi: paperin avulla on helppo ommella tarkasti. Tähden pikkukolmioiden lyhyt sivu on valmiina 3/4" ja pitkä sivu 1", joten sen kokoisten kolmioiden ompelu ja samankokoiseksi saaminen olisi kyllä melko mahdotonta muulla tavoin.

Jatkoa seurasi tänään, kun ompelin kulmakolmiot paikoilleen:



Työ on nyt kooltaan 21 3/4" per sivu, kun se  valmiina tulee olemaan 85" x 85", joten siihen on vielä matkaa. Seuraavaksi tähän ommellaan kaikille sivuille kapeat, yksiväriset kaitaleet. Sitten on vuorossa boordi, joka on koottu kulmallaan olevista neliöistä, jotka muodustuvat neljästä tuuma kertaa tuuman kokoisesta neliöstä (= four-patch, kuten amerikkalaiset niitä kutsuvat). Ostin vähän lisää kankaita boordeja varten viikonloppuna Göteborgista, kun olin siellä ja kävin mm. Nordisk Quilt Träffissä. Ne kuivuvat parastaikaa kuivauskaapissa, alan kohta silittää niitä.

Tähän kuukauden blokkityöhön olisi voinut tilata valmiit kankaatkin (n. 22 jaardia), mutta päätin toteuttaa työn omista varastoistani niin pitkälle kuin mahdollista. Tähän mennessä käyttämäni ovatkin sieltä, mutta kun mallin mukaan boordiin tarvitaan 18 erilaista kangasta, niin oli pakko täydentää vähän varastoja sopivilla sinisen, punaisen ja okran väreillä.

Kangasostoksia varten hyvä vinkki: jos tarvitsee etsiä tietyn kankaan kanssa yhteensopivia kankaita, leikkaa mukaan hulpioreunasta se kohta, jossa on väripyörylät, jotka sisältävät kankaassa olevat eri värit. Ei tarvitse ottaa mukaan koko kangasta tai edes mallitilkkua, ja hulpiohan leikataan joka tapauksessa pois.

Kevään tilkkutyöprojekti I

Hitaasti käynnistyy tämä blogin ylläpito: joka ilta tuntuu olevan jotain tärkeämpää tehtävää. Ja toisaalta istun työkseni tietokoneen ääressä koko päivän, minkä vuoksi sen ääreen palaaminen vapaa-ajallakin ei ole se ensimmäinen vaihtoehto.

Lienee aika esitellä tilkkutöitä, jotta blogini alkaisi olla nimensä veroinen. Osallistuin tänä keväänä kansalaisopiston tilkkutyökurssille jonka aiheena oli "Muistojen tilkkutyöt". Kuultuani kurssista viime syksynä päätin heti mennä mukaan ja tehdä anopille 75-vuotispäivälahjaksi muistojen tilkkutyön vanhoista valokuvista. Kurssilla sain lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sivutuotteena opettelimme eri tavat tulostaa ja siirtää valokuvia kankaalle.

Ensimmäisen kurssikerran jälkeen ideani ei ollut kirkastunut: selvää oli ainoastaan, että anopin vanhoja valokuvia siihen käyttäisin. Toisaalta olin netistä bongannut amerikkalaisen tilkkutyötaiteilijan Cindy Needhamin tekniikan työstää vanhoja liinavaatteita - pöytäliinoja, tyynyliinoja, lakanoita yms. - tilkkutöiksi. Yksinkertaisimmillaan hän ottaa esim. vanhan pöytäliinan, yhdistää sen vanuun ja taustakankaaseen ja tikkaa kerrokset yhteen runsain tikkauksin. Lisämausteina hän käyttää helmiä ja strasseja. Olin ihaillut hänen töitään ja päättänyt, että joskus vielä sellaisenkin teen, kunhan saan käsiini sopivan liinavaatteen.

Yhtenä tammikuisena iltana menin vieraisille anopin luo ja aloin penkoa hänen valokuviaan. Siinä sitten puheeksi tulivat myös vanhat merkatut käsityöt, joita hän oli harrastanut ahkerastikin 50-luvulla. Kun hän sitten otti esiin vanhoja pöytäliinoja ja pyyheliinapeittoja - lamppu syttyi!  Valitsin yhden liinoista ja lupasin pyhästi säästää sen kokonaisena, vaikka tilkkutyöstä kyse olikin. Enempää en suunnitelmastani voinut kertoa, jottei syntymäpäiväyllätys paljastuisi ennen aikojaan.

Valitsin työhön lopulta viisi valokuvaa, jotka tulostettiin kuvansiirtopaperille ja siitä sitten silitettiin kankaalle. En silittänyt niitä suoraan liinaan vaan vanhalle lakanalle, ja applikoin ne pykäpistoin kiinni liinaan. Jätin niihin valkoiset reunukset, mutta päätin sitten kuitenkin käyttää applikointiin liinan kukkakirjailuista poimimiani värejä ja pujotin pykäpistojen alle vielä silkkinauhat.

Koska kyseessä oli vanha, käsin kirjottu liina, en voinut kuvitellakaan tikkaavani sitä koneella, vaan tein kaikki tikkaukset käsin. Tuo työvaihe veikin sitten suurimman osan ajasta, mutta pidän käsin tikkaamisesta, joten se ei ollut mikään ongelma. Olin päättänyt saada työn valmiiksi opiston kevätnäyttelyyn mennessä, ja kaksiviikkoisesta talvilomastani pääsiäisen aikoihin toinen kuluikin tikkaamisen parissa ja työ valmistui ajallaan.

Että miltäkö se näyttää ? Kas tässä:

 

 Liinan valkoiset alueet on täytetty tikkauksin: Cindy Needhamin kirjasta löysin ihanan sydänboordin, jolla ympäröin keskellä olevan hääkuvan ja liinan reunat. Muut tikkaukset myötäilevät boordin ja kirjailujen ääriviivojen muotoja. Taustakankaan käänsin reunoista hieman pienemmäksi kuin itse liina on, jotta liinan reunassa olevat pienet pykäset jäivät uloimmaksi. Työn nimi on - anopin mukaan - Tarja Tellervo ja hän saa sen syntymäpäivänään 12.6.

Tässä vielä kuva taakse kiinnittämästäni nimilapusta:



Hassua, miten kaikki joskus loksahtaa kohdalleen ihan suunnittelemattakin: varastoistani löysin pikkukukallisen kankaan, jonka ruusut ovat täsmälleen samanmuotoisia kuin liinan kirjotut ruusut. Ja huuto.netistä olin joskus huutanut vanhaa polvekenauhaa, joka on täsmälleen samanväristä kuin liinan reunaan virkatut nypylät.